Jos vety on Sveitsiläinen linkkuveitsi niin BESS on Leatherman
Akku ei ole hopealuoti, joka pienentää sähkölaskun yhdellä hujauksella, vaan työkalu, joka tienaa elantonsa jokaisesta oikea-aikaisesta watista. Sen talous alkaa yksinkertaisesta TESsin (Total Energy Stored) laskukaavasta.
Esim. 10 kWh akku × 6000 sykliä = 60 000 kWh.
Tämä on kuitenkin ns. ’worst-case’ skenaario, koska mikään käytännössä toimiva akku ei käytännössä pura 100–0 % väliä tasaisesti. Ja jos käyttöväli olisikin vain 70–30 %, niin myös TES olisi suurempi.
Tässä kohtaa looginen kysymys olisi – no paljonko suurempi? Mutta siihen ei ikävä kyllä voi antaa kovin tyhjentävää vastausta johtuen kahdesta eri ikääntymisen tavasta. Jos akkua ei ns. ajeta tarpeeksi kovaa, niin se vanhenee käsiin kalenteri-ikääntymisen vuoksi. Jos taas ajovauhti on liian iso, niin silloin sykli-ikääntyminen vaikuttaa enemmän. On kumminkin viitteitä siitä, että mikäli keskiarvoinen varaustila on suhteellisen matala, energian varastointiin suunnitellut akut ovat todennäköisesti alttiimpia kalenteri-ikääntymiselle, kuin sykliselle, mutta tietenkään kumpaakaan ei voi sulkea pois.
Mutta palataan TESsiin. Suomen keskiarvokoti kuluttaa n. 15 000 kWh vuodessa, eli 60 000 kWh voisi tulla täyteen jo neljässä vuodessa. Ei kuitenkaan ole taloudellisesti järkevää pyörittää koko taloa pelkällä akulla. Akun käytössä on aina kustannus. Jos lasketaan esimerkin kautta, että akkujärjestelmän maksaisi 250 €/kWh akku (eli 10 kWh = 2500 €) ja se voi antaa ulos 60 000 kWh elinkaarensa aikana, se tarkoittaa:
2500 € / 60 000 kWh = 0,0417 €/kWh, eli noin 4,2 c/kWh.
Tämä on pelkkä varastoidun energian yksikköhinta, joka ei huomio häviöitä, ylläpitoa, invertterikustannuksia tai muuta elinkaaren hallintaa. Tämä korostaa tärkeää faktaa:
Akku on tarkoitettu älykkääseen hyödyntämiseen, ei verkosta irtaantumiseen.
Aurinkopaneeleilla omatuotanto kannattaa käyttää itse ja ylimäärä varastoida. Ilman paneeleita voi ladata halvalla yöllä ja purkaa iltapäivällä kalliimmalla. Akun arvo syntyy ajankohdasta.
Mikä akuilla kestää?
Miksi akut eivät ole yleistyneet kuin lämpöpumput tai aurinkopaneelit? Koska sähkö on halpaa ja luotettavaa, eikä kannattavuus ole yksiselitteinen ilman dynaamisia hintoja tai tukia.
Mutta tilanne on muuttumassa vuoden 2025 aikana radikaalisti. Paneelit lisääntyvät, ja koska verkkoon myynti on tuottamatonta, oman kulutuksen lisääminen tai energian varastointi tulee tärkeämmäksi. Suomi on myös pian siirtymässä 15 minuutin hinnoitteluun, mikä tekee optimoimisesta entistä kannattavampaa, koska hinnan volatileteetti kasvaa varmasti.
Pienet kotiakut voidaan yhdistää virtuaalivoimaloihin ja liittyä Fingridin reservimarkkinoihin, kuten FCR-N, FCR-D ja aFRR. Nopeasta taajuudenhallinnasta maksetaan hyvin, ja oikein hallinnoidut akut voivat tuottaa satoja euroja vuodessa. Tulot ovat suoraan verrannollisia akun tehoon, mikä selittää suurten konttiakkuratkaisujen yleistymisen Suomessa. Markkinat ovat kuitenkin jo osoittaneet ensimmäisiä saturoitumisen merkkejä, joten tulovirtoja on hajautettava.
Tavallinen pörssisähkön ajoituskin toimii ja mitä enemmän hinta heiluu sitä enemmän akuilla on mahdollisuuksia säästää rahaa. Ladataan yöllä (esim. 5 snt/kWh), puretaan iltapäivällä (esim. 25 snt/kWh). 10 kWh × 0,20 € × 365 = 730 €/v. Otetaan mukaan 90 % hyötysuhde ja 4,2 snt/kWh käyttöikäkustannus, jää nettona noin 290–350 €/vuosi. Pelkällä suhteellisen yksinkertaisella automaatiolla. Siirrossakin saattaa säästää hieman, sillä monet yhtiöt tarjoavat halvempaa hintaa pikkutunneille.
Tämä laskelma on kuitenkin hyvin suuntaa antava. Se olettaa, että oikeasti satuttaisiin käyttämään koko akullinen energiaa juuri kalliiden tuntien aikana, koska pörssisähkön volatiliteetti pitää olla todella iso, että sähkön myynnistä verkkoon saisi merkittävää katetta. Otetaan taas esimerkin kautta: Jos sähkönhinta on pörssissä kuluttajalle 25 c/kWh, joka koostuu spothinnasta ja arvonlisäverosta (19,85 c/kWh + 5,15 c/kWh). Jos kuluttaja myy sähköä akusta, jonka on itse ostanut ’halvoilla tunneilla’ verkosta hän maksaa siitä silti siirron, mikä pitää mukanaan sähköveron, joka vaihtelee n. 3,5 c/kWh – 10 c/kWh välillä. Jos otetaan suhteellisen korkea siirtohinta, mikä esimerkiksi allekirjoittaneella on 8,5 c/kWh ja tähän vielä päälle akun investoinnista johtuva 4,2 c/kWh, jäljellä jää enää 7,15 c/kWh (19,85 c/kWh – 8,5 c/kWh – 4,2 c/kWh), joka on toki yhä kannattavaa, mutta merkittävästi vähemmän mitä aluksi ajattelisi. Tämä skenaario kuitenkin muodostuu paljon houkuttelevammaksi, mikäli sähkö ei ole ostettu vaan itse tuotettu aurinkopaneeleilla.
BESS – Verkon Leatherman
Jos vety on energiamaailman Sveitsin armeijan linkkuveitsi, joka tekee kaiken vähän sinnepäin ja välttävästi, niin BESS on Leatherman: ei ehkä ihan paras työkalu kaikkeen, mutta käytännöllinen ja mukana aina kun sitä tarvitset.
BESSin arvo piilee palvelupinon rakentamisessa: yksi järjestelmä voi tarjota monia eri rooleja. Jokaisella markkinalla on omat vaatimukset, ja akku ei tietenkään voi ladata ja purkaa samaan aikaan. EMS:n on optimoitava prioriteetit, kuormitus ja kuluminen.
Paras raha tulee yhä reservimarkkinoilta, mutta tulevaisuudessa käyttöarvo rakennetaan fiksulla hallinnalla. Sijoittaminen teollisten kuormien tai aurinkopaneelien yhteyteen voi maksimoida käyttöasteen ja välttää verkon rajoituksia.
Akut eivät ole hopealuoti. Mutta ne ovat paras ilmastoteippi mitä meillä on. Ne pitävät kasassa hajautetun, uusiutuvaan perustuvan ja ailahtelevan sähköjärjestelmän.
Haluatko mukaan murrokseen? Olitpa sitten paneelihaaveileva omakotiasuja tai kunnallistekniikkaa pyörittävä energiayhtiö, energiavarastolle on paikka työkalupakissasi.
